Tulivuoria! Vesiputouksia! Jäätikköjä! Lampaita! Rúntureja?! Näistä ja paljon muusta on Akvan kahdeksas ulkoexcursio tehty. Elokuun 2014 lopussa 25 tulivuorta pelkäämätöntä vesi- ja ympäristötekniikan opiskelijaa lähtivät seikkailulle Islantiin kymmeneksi päiväksi. Matkasta tuli unohtumaton.
Tiistaiaamuna 26.8. klo 5.30 joukko innostuneita ja pirteitä akvalaisia kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olimme kaikki jännittäneet Bárðarbunga-tulivuoren mahdollisen purkautumisen vaikutuksia matkaamme, mutta pian olimmekin onnellisesti perillä Islannissa (mitä nyt yksi matkalaukku antoi odottaa itseään). Ensimmäisen päivän vietimme rennosti tutustuen Reykjavikin viihtyisään kaupunkiin ja nauttien pikkukahviloiden tunnelmasta. Kaupungilla suuri tupsupäinen joukko herätti hilpeyttä sekä paikallisissa että muissa turisteissa. Reykjavikissa majoituimme hipster-tyylisessä KEX Hostellissa, joka on muuten nimensä mukaisesti rakennettu entisen keksitehtaan tiloihin.
Matka jatkui heti seuraavana päivänä Reykjavikista vuokra-autoilla etelärannikon kautta itäiseen Islantiin. Tukikohtanamme oli muutaman päivän ajan pieni, vähän vajaan 2000 asukkaan kalastajakylä Höfn. Vuokra-autoilu oli todella mainio tapa tutustua Islannin huikeaan luontoon, ja matkan varrelle sattuikin monta upeaa luonnonnähtävyyttä. Ensimmäisenä matkapäivänä pysähdyimme ihailemaan Seljalandsfossin ja Skógafossin vesiputouksia, jotka olivat vaikuttavia näkyjä tuplasateenkaarineen. Pysähdyimme myös Reynisfjara black beach -rannalle, joka tunnetaan mustasta hiekastaan ja pylväsmäisestä basalttikivimuodostelmastaan. Musta hiekkaranta ei kuitenkaan houkutellut teekkareita uimaan, mutta sen sijaan hyytävä Jökulsárlónin jäätikkölaguuni kelpasi virkistäytymiseen. Lisäksi tutustuimme Skaftafellin kansallispuistoon ja Vatnajökull-jäätikköön, joka on 8100 km² pinta-alallaan yksi Euroopan suurimmista jäätiköistä.
Idän reissun aikana varsinaisena excukohteenamme oli Fljótsdalurin maanalainen vesivoimala sekä Kárahnjúkarin pato. Vesivoimalla on merkittävä rooli Islannin sähköntuotannossa, sillä vesivoimalla tuotetaan yli 70 % maan sähköstä. Jäljelle jäävästä osuudesta noin 29 % tuotetaan geotermistä energiaa hyödyntäen. Fljótsdalurin vuonna 2007 valmistunut vesivoimala on Islannin suurin ja tuottaa huimat 4800 GWh sähköä vuodessa. Voimala saa vetensä Vattnajökull-jäätikön hyytävistä sulamisvesistä, jotka virtaavat yli 70 km pitkiä massiivisia tunneleita pitkin voimalaitokselle. Vesivoimalasta etäämmällä sijaitseva 730 metriä pitkä Kárahnjúkar on Euroopan suurin kivi-betonipato. Bárðarbunga-tulivuoren purkautumisuhan ja sen aiheuttaman tulvavaaran vuoksi autoliikennettä padolla oli rajoitettu. Patoon oli kuitenkin mahdollista, joskaan ei suositeltavaa, tutustua kävellen. Pelottomat teekkarit ottivat tämän seikkailuna, ja 193 metrin korkeudesta avautuikin komea näköala alapuoliselle kanjonille!
Geotermiseen energiaan perehdyimme vieraillessamme maailman suurimmassa geotermisessä voimalassa Hellisheiðissä. Voimalan tarkoitus on vastata sekä sähkön että lämmitysveden kasvavaan kysyntään: jopa 90 % Islannin rakennuksista lämmitetään geotermisellä energialla. Hellisheið sijaitsee lähellä Hveragerðin “vihreän vallankumouksen” kuntaa, joka tunnetaan geotermisestä aktiivisuudestaan, kasvihuoneistaan ja vulkaanisista kuumista lähteistään. Vierailimmekin geotermisessä puistossa, jossa näimme, kuinka leipätaikina voidaan kypsentää geotermistä lämpöä hyödyntäen ja kananmunat keittää kuumassa joessa – kätevää! Kävimme myös lähistön kukkuloilla lyhyellä patikointiretkellä, jonka huipennuksena pääsimme kuumaan jokeen rentoutumaan.
Kolme päivää kestäneen roadtripin jälkeen palasimme Reykjavikiin. Kaupunki ja sen yöelämä tulivat seuraavien päivien aikana tutuiksi. Kaupungin keskusta on tiivis ja tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Lähes jokainen kahvila ja ravintola muuttuu illan tullen baariksi – paikkoja löytyy sekä istuskeluun ja tanssimiseen. Myös KEX Hostellin oma baari on erittäin suosittu paikallisten keskuudessa. Viikonloppuun liittyy oleellisesti Rúntur eli kierros, jolla kierretään useita baareja. Maassa maan tavalla, joten Rúntur otettiiin tottakai haltuun!
Sunnuntaina aikataulussamme oli vapaapäivä, jolle oli suunniteltu muun muassa ratsastusretkeä ja Golden Circle -luontokohteiden kiertämistä. Myrskyn rippeet saavuttivat kuitenkin kaupungin, joten kova tuuli sekä lähes vaakatasossa satanut vesi muuttivat suunnitelmia. Tutustuimme luonnon sijaan kaupungin kuuluisaan kirpputoriin ja muihin ostosmahdollisuuksiin, muutamiin museoihin ja nähtävyyksiin sekä kahviloiden maittavaan kakkutarjontaan! Myös seuraavalle aamulle suunniteltu panimovierailu peruuntui, mutta hyödynsimme vapaa-ajan vuokraamalla autot ja ”suorittamalla” jo aiemmin mainitun Golden Circlen. Kierrokseen kuuluu siis kolme kuuluisaa kohdetta: Pohjois-Amerikan ja Euraasian litosfäärilaattojen erkanemiskohta Þingvellirin kansallispuistossa, Geysir ja Gullfossin vesiputous. Kohteilla vierailimme melko pikaisesti, sillä illaksi oli sovittu excuporukan yhteinen päivällinen ja tapaaminen paikallisten opiskelijoiden kanssa. Ilta menikin leppoisasti mukavissa tunnelmissa.
Viimeiset päivät vietimme monilla mielenkiintoisilla excuilla. Tiistaina vuorossa olivat vierailut Orkustofnuniin sekä Icelandic Meteorological Officeen (Met Office). Orkustofnun (National Energy Authority) toimii muun muassa Islannin hallituksen neuvonantajana energia-asioissa, vastaa energialisensseistä sekä valvoo energia- ja mineraalivarojen kehitystä. Vierailun aikana saimme tietoa Islannin energiantuotantotavoista, joista meillä olikin jo käytännön kokemusta aikaisemmilta excuilta. Meteorological Officen tärkein tehtävä on puolestaan ennakoida luonnonkatastrofeja sekä niiden seurauksia. Exculla pääsimme kuulemaan erityisesti siitä, mitä Bárðarbunga-tulivuorella oikein tapahtuu ja miten Met Office valvoo tilanteen etenemistä.
Reissun viimeisillä excuilla keskiviikkona tutustuimme islantilaiseen vesihuoltoon. Ensin hurautimme bussilla kummastelemaan Reykjavik Water Worksin vedenottamoa Heiðmörkin suojelualueella. Juomavettä ei veden puhtauden vuoksi käsitellä lainkaan ennen veden johtamista vesiverkostoon, vaan käytännössä vesi vain pumpataan porakaivoista. Tässä oli vesiteekkareilla ihmettelemisen aihetta! Enemmän puhdistusvaiheita näimme Klettagardarin vedenpuhdistamolla, joka on toinen Reykjavikin jätevedenpuhdistamoista. Ihmetystä herätti nyt puolestaan se, että jätevettä puhdistettiin mekaanisesti, mutta biologinen ja kemiallinen puhdistus sen sijaan puuttuivat kokonaan. Lisäksi erikoisuutena jätevedenpuhdistamolla oli kirsikkahajusteen käyttö ilmanpuhdistuksen yhteydessä.
Excujen jälkeen matkamme huipentui geotermiseen ulkoilmakylpylään Blue Lagooniin. Kylpylän geoterminen vesi on sekoitus makeaa vettä sekä merivettä, ja siihen on sekoittunut myös mineraaleja ja piidioksidia. Kyllä kelpasi! Kylpyläkäynnistä rentoutuneena suuntasimme vielä viimeiseen majapaikkaamme Motel Alexiin, joka sijaitsi Keflavíkin kaupungissa lähellä lentokenttää. Viimeinen ateria Keflavikin idyllisessä rantaravintolassa kruunasi yhteisen matkamme.
Kymmenen päivää kestänyt matka oli upea kokonaisuus, joka jätti lämpimiä muistoja jokaiselle seikkailijalle. Suuren kiitoksen ansaitsevat niin sponsorimme, jotka mahdollistivat matkan kuin myös excutoimikuntamme, joka huolehti kaikista käytännön järjestelyistä.
Toimittajat: Anna Häkkänen, Erika Toivonen ja Mikael Hyövälti
Matkan sponsorit: Dewaco, FCG, Helsingin Energia, HSY, HyXo, Kouvolan vesi, MVTT, Nurmijärven vesi, Porvoon vesi, Pöyry, Ramboll, RIL, RPT Docu, Sito, Skanska, Sven Hallinin säätiö, Sweco Ympäristö, Tekla, Vaisala, VVY
[Kuvia tulossa?]